Tulevasta ilmastosta on viime aikoina maalailtu mitä hurjimpia uhkakuvia, ja aiheeseen törmää niin paikallisen sähköyhtiön asiakaslehdessä kuin ohikuulemalta kaupan kassajonossa. Asioiden räväkkä ja huomiota herättävä esilletuonti on usein tehokkain tapa iskeä viesti ihmisten tajuntaan. Ilmiselvästi tärkeä sanoma onkin mennyt tai parhaillaan menossa perille. Tämänkaltaisessa viestinnässä on silti omat riskinsä. Aluksi viesti lähtee pyörimään pienenä lumipallona, jota pienilukuinen tiedemiesryhmä työntää eteenpäin. Sen jälkeen palloa alkaa puskea esille kasvava joukko median edustajia. Lopulta pallo joutuu alamäkeen ja lähtee vyörymään omavaltaisesti siten, että suurin osa tutkijaparoista jää rinteeseen hämillään huitomaan karkulaisen perään. Muutamat tutkijat onnistuvat juoksemaan pallon vieressä ja lappavat sen kylkeen vielä lisää lunta, vaikka lumen jyrsiminen pois pallon pinnasta voisi olla järkevämpää.
Vähemmän kuvainnollisesti sanottuna ilmastonmuutoskeskustelu on saavuttanut nykyisellään sellaisen huuman, että jopa vakavasti otettavat tutkijat saattavat sokaistua antamaan ylilyöviä lausuntoja. Keskustelun punainen lanka tuntuu olevan, että lähes kaikki äärevä (ehkä tulipalopakkasia lukuun ottamatta) tulee lisääntymään. Osaan näistä lausunnoista on vahva lukuisten ilmastosimulaatioiden tuki, mutta osa väitteistä tuntuu ilmestyneen keskusteluihin keittiön oven kautta. Eräs näistä väitteistä on, että hurrikaanit tulevat yleistymään ja voimistumaan Atlantilla. Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan (korjatkaa, jos muistan väärin ;) hurrikaanien kokonaismäärään ei odoteta merkittävää muutosta, ja niiden voimakkuuteen odotetaan vain vähäistä kasvua. Toinen väitteistä on, että Suomessa myrskyisyys lisääntyy. Todellisuudessa asia on ilmastosimulaatioissa varsin avoin – on simulaatioita, joissa näin käy, mutta myös simulaatioita, joissa mitään merkittävää muutosta ei ole nähtävissä. Suomen sijaan aiempaa tuulisemmista ilmoista on melko vahvoja merkkejä Saksassa, Tanskassa, Ranskassa ja Brittein saarilla.
Kolmas väitteistä on, että voimakkaat ukkoset ja niiden lieveilmiöt (raesateet, trombit ja syöksyvirtaukset) tulevat lisääntymään. Näille väitteille en ole kuitenkaan etsimisyrityksistä huolimatta löytänyt mitään tukea tehdyistä tutkimuksista. Tilannetta selittää myös se, että osa-alueeseen liittyviä tutkimuksia on toistaiseksi tehty hyvin vähän. Epäilisin, että väitteet ovat peräisin oletuksesta, että ukkosia esiintyy entistä lämpimämmässä ilmastossa aiempaa enemmän. Kuulostaa ehkä maalaisjärkiseltä, mutta näin sanova tutkija/meteorologi ei ole todellakaan ajatellut asiaa pintaa syvemmältä, vaan hänestä tulee ilmastohuuman sokaisema huomaamattaan.
Tarkasti ottaen ukkosten syntymisen reseptiin 2 metrin korkeudella mitattu lämpötila ei liity mitenkään. Ratkaisevat ainekset ovat alatroposfäärin kosteus, riittävä lämpötilavähete ja kehityksen käynnistävä ”potku”. On totta, että helleilmamassassa ukkoset ovat pakkasilmamassaa voimakkaampia, mutta edes +40 asteen lämpötila ei takaa mitään, ellei resepti keity tavalla tai toisella kasaan. Niinpä ukkosten tulevaisuuden esiintymiselle pitäisi etsiä tukea aivan muista parametreista kuin 2 metrin lämpötilasta. Kannattaa huomata, että raesateiden, trombien ja syöksyvirtausten reseptiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi monia muita tekijöitä, joten niihin 2 metrin lämpötila toimii todennäköisesti vielä tavallisia ukkosia huonommin.
Alla olevasta kuvasta näkyy vuoden keskilämpötila kolmelta kotimaiselta mittausasemalta useiden vuosikymmenien ajalta. Siitä on helppo huomata lätkämailan lavan taitos ylöspäin 1980-luvulta alkaen. Samaa oiretta esiintyy, jos tutkitaan kesäisiä kojukastepisteitä tai erityisesti kasvukauden lämpösummaa (kiitokset Hannu ja Kari ;). Jos otetaan näiden rinnalle salamoinnin vuosittain vaihtelu (toinen kuva alla), lätkämailan lavasta ei ole enää mitään tietoa, vaan mailan varsi jatkaa samalla linjalla pomppien viime vuosiin asti. Siis vaikka lämpötilat ja kosteus maanpinnalla ovat olleet ylämäessä, salamoinnissa ei nähdä mitään muutosta. Mielestäni jo pelkästään tämän pitäisi toimia signaalina sille, että ajatustyötä kannattaisi tehdä ennen kuin holtittomasti yhdistää lämpötilan ja ukkoset tulevassa ilmastossa. Ilmastomuutos on kaikessa vakavuudessaan asia, josta tuskin voi olla liikaa keskustelua. Kunpa vielä kokit kauhan varressa tutkisivat ilmakehäkeitostaan tarkemmin eivätkä tekisi perusteettomia ja hätiköityjä päätelmiä pari kauhallista maistettuaan.
