Perjantaina harvinainen syyskuinen ukkostilanne

Suomeen on vyörynyt etelästä jo torstain aikana vuodenaikaan nähden erittäin lämmintä ilmamassaa. Erityisen harvinaista on ilmamassan sisältämä kosteusmäärä. Alatroposfäärin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde yltää jopa 12 grammaan per ilmakilogramma, mikä on lähellä koko vuoden korkeimpia lukemia. Vastaavia kosteusmääriä havaitaan tyypillisimmin heinäkuussa tai elokuun alussa. Syyskuun puolivälin tyypillinen kosteusmäärä on vain puolet edellä mainitusta lukemasta.

Lämpimän ja kostean ilmamassan saapuminen tähän aikaan vuodesta tuo yleensä mukanaan runsasta pilvisyyttä. Vastaava tilanne keskikesällä hivuttaisi lämpötilat noin 30 asteeseen ja tulppainversion purkautumisen jälkeen seuraisi myöhäisen iltapäivän ja illan taukoamaton salamointi. Syksyisin, kuten nytkin, epävakaa tilanne purkautuu kohokonvektion muodossa. Tämä asetelma heikentää tai eliminoi osan vaaraa aiheuttavan sään ilmiöistä. Esimerkiksi trombit ja osin myös syöksyvirtaukset eivät "viihdy" kohokonvektioympäristössä. Tällä kertaa soppaan sisältyy myös erittäin voimakkaat ukkospilviä ohjaavat ilmavirtaukset (0-1 km tuuliväänne 10-15 m/s, 0-6 km tuuliväänne 20-30 m/s). Vastaava asetelma keskikesällä johtaisi merkittäviin syöksyvirtausten aiheuttamiin vahinkoihin.

Tämänkertainen tilanne lähtee käyntiin jo torstai-iltana kostean ilmamassan pyrkiessä kohti pohjoista. Illan ja sitä seuraavan yön aikana maan länsiosassa voi esiintyä salamoivaa kohokonvektiota. Baltiassa tovin lähes paikallaan "odotellut" kosteimman ilmamassan alue saa etelälounaasta ylleen ehdollisesti epävakaan keskitroposfäärin. Tilanne kulminoituu, kun läntisen Euroopan yllä olevan laajan ylämatalan reunaa pitkin nopeasti etenevä lyhyt yläsola lähestyy Baltiaa. Rintamavyöhykkeeseen alkaa kehittyä osakeskus, joka entisestään voimistaa pohjoiseen suuntautuvaa lämmön ja kosteuden advektiota. Kosteuden kulkeutuminen on voimakkainta 1-2 km korkeudella, joka toimii myös kohokonvektion lähtötasona. Runsaamman salamoinnin alkuhetki riippuu edellä kuvatun kehityksen aikataulusta, mutta todennäköisimmin salama-aktiivisuus kasvaa aamun kuluessa lounaisilla merialueilla. Tästä salamoiva alue laajenee aamupäivän aikana sekä liikkuu nopeasti kohti koillista pohjois-eteläsuuntaisen kylmän rintaman puskemana. Iltapäivällä salamaherkin alue on edennyt jo maan itäosaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen.

Perjantain konvektiivinen moodi on pitkälti synoptisen ja mesomittakaavan ohjaama. Todennäköisintä on, että ukkospilvet esiintyvät likimain pohjois-eteläsuuntaisena kylmän rintaman edessä. Kuten edellä tuli ilmi, merkittävästä tuuliväänteestä huolimatta trombien esiintyminen on tilanteessa lähes mahdotonta ja myös syöksyvirtausten voima heikkenee stabiilin pintakerroksen vuoksi. Vahinkoa aiheuttavia ukkospuuskia ei voi kuitenkaan täysin sulkea pois - etenkään, jos kuuropilvinauha kääntyy pois etelä-pohjoisorientaatiosta päivän mittaan. Todennäköisin haittatekijä on runsas sade tuuliväännevektorin ollessa pitkälti kuuropilvinauhan suuntainen. Lisäksi puista on jo jonkin verran putoillut lehtiä, jotka saattavat tukkia hulevesikaivojen kansia. Tilanteessa on potentiaalia jopa muutaman tuhannen maasalaman saldoon, mikä olisi syyskuiseksi ukkospäiväksi huomattava lukema. Näin runsaan salamoinnin esiintyminen epätyypilliseen vuodenaikaan on myös lievä riskitekijä, koska salamointiin ei välttämättä hoksata varautua.

Kylmän rintaman jälkeen voimistuu puuskainen etelän ja lännen välinen tuuli maan etelä- ja länsiosassa. Tuuli saattaa olla loppuiltapäivän ja illan aikana riittävän voimakas aiheuttamaan vähäisiä vahinkoja.