Tuoreimmat

Thursday, 10 August 2023 14:21

Lahja, joka sai meteorologit varpailleen Featured

Written by
Rate this item
(25 votes)

Takana on yksi viime vuosien meteorologisesti mielenkiintoisimmista kesäsääjaksoista, johon liittyi myös ylenpalttista ja osin tunnepitoista sääuutisointia. Sain mahdollisuuden päästä seuraamaan Lahjan-päivää edeltäviä ennusteita lähietäisyydeltä, pohtimaan rajuilmavaroituksia sekä tapaa, jolla haastavasta tilanteesta viestitään. Seuraavassa yritän valottaa, miksi rajuilmatilanteesta oli syytä nostaa keskimääräistä suurempi haloo.

Mitä ukkospilvien syntyminen vaatii?
Koska ukkospilvien syntyresepti on niin keskeisessä roolissa tässä kertomuksessa, kerrataan lyhyesti, mistä pienet ukkospilvet on tehty. Tästä aiheesta on ollut jokseenkin vakiintunut käsitys maailmansotien jälkeen tehtyjen kenttämittauskampanjoiden jälkeen (muun muassa Byers ja Braham 1948). Tässä yhteydessä on yleensä tapana viitata rajuilmatutkimuksen legendaan Chuck Doswelliin, joka kollegoineen esitteli ainesosapohjaisen ennustaminen konseptin (muun muassa Doswell et al. 1996). Ukkospilvien tapauksessa välttämättöminä synnyn edellytyksinä ovat:

  1. Suotuisa lämpötilan pystyjakauma (mahdollisimman suuri lämpötilaero eli lämpötilavähete esimerkiksi 1 ja 5 km välillä)
  2. Riittävästi alatroposfäärin kosteutta (mahdollisimman suuri absoluuttinen kosteus noin alimmassa 500 metrin kerroksessa)
  3. Kehityksen käynnistävä tekijä (esimerkiksi pinnan tasolla esiintyvä tuulten kohtaamis- eli konvergenssivyöhyke)

Mikäli puhutaan ukkospilvien vaarallisimmista muodoista, listaan voidaan livauttaa neljäs, joskaan ei täysin välttämätön tekijä:
4. Voimakas tuuliväänne maanpinnalta ylöspäin mennessä (väänne voi aiheutua sekä tuulensuunnan että nopeuden muutoksesta)

Tuuliväänteen merkitys ukkospilville on tunnettu yleisellä tasolla jo 1970- tai 1980-luvuilta, jolloin senaikaisella vähäisellä laskentateholla pystyttiin mallikokein löytämään voimakkaan tuuliväänteen yhteys supersolukonvektioon (muun muassa Weisman ja Klemp 1982 ja 1986). Palataan myöhemmin ainesosatarkasteluun, kun käyn läpi, missä asennossa ainesosat olivat Lahjan-päivänä 7.8.2023.

Menemättä niin sanotun ilmapakettimenetelmän yksityiskohtiin, voidaan todeta, että ainesosalistan kaksi ensimmäistä kohtaa paaluttavat ukkospilvien käytettävissä oleva energiamäärän (CAPE - convective available potential energy). Listan kolmannen kohdan mittaaminen ja toteaminen ei ole yhtä suoraviivaista ja tähän liittyviin haasteisiin palataan niin ikään myöhemmin.

Edelleen, ukkospilvien käytettävissä energiamäärä voidaan yhdistää näppärästi tuuliväänteen kanssa, ja tällä tavoin on muodostettu luonnossa tehtyihin havaintoihin ja numerisiin mallinnuksiin perustuvia diagrammeja. Nämä ovat luonteeltaan vain suuntaa antavia, mutta alla yksi Wikipediasta tehty poiminta:


Kuva 1: CAPE-tuuliväännediagrammi, johon merkitty suuntaa antavasti, minkä tyyppisiä ukkospilviä ja rajuilmoja missäkin olosuhteissa syntyy. Alueiden rajoja ei tule tulkita tarkasti ja yhdessä tilanteessa voi esiintyä useita erilaisia ukkospilvien muodostamia kokonaisuuksia. Lähde: https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=93475898
 

Ainesosia etsimässä
Katsotaan seuraavaksi, miltä 7.8.2023 laaditut ennusteet näyttivät tilannetta edeltävinä päivinä. Alla olevasta kuvasarjasta nähdään, kuinka Suomen lounaispuolella on matalapaineen alue ja samanaikaisesti korkeapaine on muodostunut Suomen itäpuolelle. Näiden välistä on pääse virtaamaan Suomeen hyvin lämmintä ja kosteaa ilmaa kaakosta.

Kuvapaneelin kahdesta ensimmäisestä sarakkeesta nähdään, kuinka 500 ja 700 hPa:n (noin 5 ja 3 km) korkeuksilla ennuste kehittyy tilanteen lähestyessä korkeampien lämpötilojen suuntaan (vasemmassa sarakkeessa vaaleat siniset sävyt ja keskisarakkeessa kellertävät sävyt). Lisäksi mustat viivat eli isohypsit harvenevat, mikä tarkoittaa suoraan tuulen heikkenemistä näillä korkeuksilla. Kolmannessa sarakkeessa puolestaan 925 hPa (noin 1 km) korkeudella runsaimman kosteuden lukemat poistuvat. Lisäksi huomionarvoista on etelästä lähestyvän kuivemman ja viileämmän ilman saapumisen hidastuminen sitä mukaan, kun h-hetki lähenee.Jos pidetään mielessä alussa esitetyt ukkospilvien ainesosat, ennusteissa havaittu kehitys näytti menevän kohti vähemmän räjähdysherkkää (mutta silti huomionarvioista) perusasetelmaa.

Myös ukkospilvien käytettävissä olevaan energiamäärään liittyvä ennuste heijastelee samanlaista yleiskuvaa kuin 925 hPa tason ennuste. Korkeimmat energiamäärät (kirkas vihreä) kattavat lyhyimmässä ennusteessa pienemmän alueen kuin aiemmin, ja lisäksi kylmään rintamaan liittyvä CAPE-alueen reuna ei näytä saapuvan etelästä yhtä nopeassa aikataulussa kuin vanhemmissa ennusteissa.



Kuva 2: ECMWF-mallin ennusteita kolmelta eri laadintahetkeltä. Laadinta-ajat: ylin rivi 6.8.2023 00 UTC, keskirivi 4.8.2023 00 UTC ja alarivi 2.8.2023 00 UTC. Sarakkeet: ensimmäinen vasemmalta 500 hPa isohypsit mustalla ja lämpötila värein (vaalea sininen lämpimämpi), toinen vasemmalta 700 hPa isohypsit mustalla ja lämpötila värein (kellertävät sävyt lämpimämpiä), kolmas vasemmalta 925 hPa absoluuttinen kosteus (tumma sininen kostein), neljäs vasemmalta merenpintapaine mustin viivoin ja CAPE värisävyin (vihreällä suurimmat arvot).

Siirrytään seuraavaksi parviennusteiden maailmaan ja katsotaan parviluotauksia, jotta saadaan käsitys, miten varmalla pohjalla ennuste ilmakehän pystyrakenteesta näyttäisi olevan. Tarkastellaan esimerkkipisteenä Kankaanpäätä Satakunnassa ja vertaillaan perjantaina ja sunnuntaina tehtyjä ennusteita. Huomataan, että tuulijakaumassa ja kosteusprofiilissa erot ovat melko maltillisia. Suurin muutos liittyy ilman kohonneeseen lämpötilaan keskitroposfäärissä - tarkemmin sanottuna 700 ja 600 hPa:n välimaastossa. Muutos vaikuttaa heikentävästi ainesosaan yksi, koska pystysuunnassa vallitseva lämpötilaero eli lämpötilavähete pienenee. Lisäksi 600 hPa tasolle uhkaa muodostua toinen nousuliikettä estävä stabiili kerros 900 hPa:ssa näkyvän kerroksen yläpuolelle.



Kuva 3: Kankaanpään ECMWF-parviluotausten vertailu tefigrammilla. Harmaalla värisävyllä 4.8.2023 klo 00 UTC ja värisävyin 6.8.2023 klo 00 UTC ajon parviluotaus. Oranssilla paksulla viivalla ilmapakettien mahdollinen nousureitti.

Parviennusteesta voidaan myös johtaa parametreja, jotka yhdistävät edellä mainitulla tavalla ennustetut energiamäärät sekä vertikaalituuliväänteen. Alla on esitetty ECMWF-mallin extreme forecast index (EFI) tuuliväänteen ja energian tulolle. EFI kuvaa, kuinka paljon ennustejakauma eroaa ilmastollisesta jakaumasta, jolloin täysin toisistaan erillään olevat jakaumat saavat EFI-arvon 1. Alla olevasta kuvapaneelista nähdään, että ennustejakauma on lähes kokonaan ilmastollisen jakauman yläpuolella. Ero kuitenkin tasoittuu lievästi sunnuntaina laaditussa ennusteessa, mikä johtuu oletettavasti CAPE-ennusteiden maltillistumisesta.



Kuva 4: ECMWF:n extreme forecast index CAPE:n ja tuuliväänteen tulolle. Punainen väri ja lukuarvo 1 tarkoittaa, että parviennusteen jakauma on täysin ilmastollisen jakauman yläpuolella. Vasemmalla 4.8.2023 00 UTC ja oikealla 6.8.2023 00 UTC ajo.

Allekirjoittanut koosti noin 10 vuotta sitten kotimaisten kesäluotausten klimatologian ukkospilvien ainesosille, ja tämä on julkaistu tässä samaisessa blogissa kokonaisuudessaan. Jos ainesosien 1 ja 2 havaitut mittaukset plotataan samalle diagrammille, saadaan oheinen “hauligraafi” (scatter plot). Perjantain ennusteen mukaiset ainesosat on nyt helppo lisätä diagrammille. Jos edeltävästä tarinasta on ollut vaikea päästä jutun juoneen kiinni, tässä vaiheessa alkaa hahmottua syyt, mikä tilanteen meteorologiassa oli niin kiehtovaa.



Kuva 5: Vuosien 1961-2010 Suomen kesäluotausten alatroposfäärin kosteus ja 850-500 hPa lämpötilavähete ja 4.8.2023 mukaisen ennusteen lukuarvot punaisella merkittynä.


Painia epävarmuuksien kanssa
Entäpä se kolmas ainesosa sitten? Edellä esitetystä parviluotauksesta näkyy pieni nökö 600 ja 700 hPa:n välimaastossa. Tämä on viite siitä, että kyseisellä korkeudella lämpötila ei laskekaan ylöspäin mentäessä samaa tahtia kuin alempana. Tälläinen kerros estää (ukkos)pilvien muodostumista tehokkaasti, koska pinnalta kohoava ilma tulee tässä kerroksessa ympäristöään kylmemmäksi, ja nouseva ilmavirtaus heikkenee. Tyypillisesti elokuun aikana nämä inversiokerrokset eivät enää auringon (keskikesästä alentuneen) korkeuskulman vuoksi tahdo mennä rikki, vaan tarvitaan lisäpotkua, jotta ilma pääse tulppaavasta kerroksesta läpi. Useimmiten esimerkiksi kylmän rintaman tuulikonvergenssi tai toisaalla kehittynyt voimakas ukkospilvialue kykenee murtautumaan estävästä kerroksesta läpi.

Yläinversion aiheuttaman epävarmuuden lisäksi loppuviikosta pohdittiin ankarasti, mitkä muut tekijät voisivat estää ukkospilvien esiintymisen Suomessa. Yleensä runsas auringonsäteilyä blokkaava pilvisyys aiheuttaa epävarmuutta, kuten myös edeltävän päivän voimakkaat ukkospilvijärjestelmät ja niiden raadot. Järjestelmätason syvä kostea konvektio kykenee toisinaan muokkaamaan suuremman mittakaavan tapahtumia, jolloin seuraavien päivien ukkospilvien esiintymispaikka ja -aika voivat muuttua huomattavasti. Tällä kertaa suursäätila oli sen kaltainen, että Suomen lounaispuolelle muodostui hyvin voimakas matalapaine, joka muokkasi edellä mainittuja ainesosia kohdalleen. Näin voimakkaan matalapaineen tapauksessa perusasetelman voi odottaa pysyvän ennusteessa useita päiviä lähes muuttumattomana. Oli siis oletettavaa, että Suomi kuuluu alkuviikolla poikkeuksellisen kuuman ja kostean ilmamassan alueeseen, jossa vallitsee voimakas kaakkoinen ilmavirtaus. Ilmamassan sisällä edellä mainittu yläinversio pitäisi huolen siitä, ettei auringonpaistetta estävää pilvisyyttä olisi.

Edeltävän päättelyketjun jälkeen murheeksi näytti jäävän yläinversion lisäksi aikataulukysymykset: miten kaukana etelässä kylmä rintama on ja alkaako kylmä rintama aaltoilla ukkospilvirykelmien vaikutuksesta? Myös se, joutuuko Suomi lämpimässä ilmamassassa lopulta liian syvälle kuivaan ilmaan, oli avointen kysymysten joukossa. Vahinkopotentiaali on näissä tilanteissa mahdollista minimoida vahvalla yläinversiolla sekä aamuisella tai aamupäiväisella saapumisaikataululla. Päivänkierrossa aamut ovat yleensä ajankohtia, jolloin esimerkiksi salama-aktiivisuus laskee, vaikka yön tunteina salamointi olisi vielä ollut kiivasta. Jos lisäksi idästä ja kaakosta saapuisi kuivempaa ilmaa, koko energeettinen alue saattaisi lipua Suomen yli ääntä päästämättä.

Kuten niin usein aktiivisina ukkospäivinä, myös nyt päivystysvuoroissa olevat meteorologit tuskailivat lukuisten epävarmuuksien kanssa. Kuten edeltä tuli ilmi, pöytä oli katettu ukkospilville kaikilla mahdollisilla ja vieläpä harvinaisilla herkuilla, mutta "ruokailijoiden" saapumisesta ei voitu olla täysin varmoja. Ennustetussa mittakaavassa ukkospilvien himoitsemat erikoisherkut kohtaavat Suomessa äärimmäisen harvoin, joten olisi ollut sulaa hulluutta vaieta tilanne kuoliaaksi epävarmuuksien vuoksi. Kuten vuosien varrella on nähty, epävarmuuksista viestiminen julkisuuteen on lähes varmaan tuhoon tuomittu tehtävä eikä se onnistunut tälläkään kertaa. Saatan kirjoittaa rajuilmaviestinnästä vielä erillisen blogimerkinnän jatkoksi tälle kirjoitukselle.

Lahja-paketti avautuu
Viikonlopun kuluessa edellä mainitut epävarmuustekijät alkoivat vähitellen realisoitua siten, että pahin isku ei kohdistuisikaan Suomeen. Kylmä rintama näytti jäävän kauemmas Suomen eteläpuolelle ja sen saapuminen näytti hidastuvan ja osuvan sopivasti tiistaiaamuun. Näin ollen myös voimakkaita ukkospilviä ei pääsisikään Suomen maa-alueille Lahjan-päivän aikana, ja ukkospilviä ohjaava virtaus kuljettaisi valtaosan ukkospilvistä Suomen lounaispuolitse kohti Ruotsia.

Sunnuntain ja maanantain kuluessa Suomessa havaittiin lopulta muutama tuhat maasalamaa, mikä on hyvin keskinkertainen salamamäärä meikäläisinä kesäpäivinä. Sen sijaan raju salamointi painottui eteläiselle Itämerelle, Baltiaan ja Ruotsiin. Kuten oheisista koostekuvista näkyy, Suomen ja lähialueiden salamamäärät olivat sunnuntaina yli 40 000 ja maanantaina yli 50 000 paikannettua maasalamaa. Lisäksi ukkoset aiheuttavat runsaasti salama- ja tuulivahinkoja Ruotsissa ja 5-8 senttimetrin kokoisia jättirakeita Virossa ja Latviassa. Ruotsissa ja Virossa useilla sääasemilla mitattiin 20-30 m/s puhaltaneita ukkospuuskia. Suomessa ukkospuuskat osuivat lähinnä lounaisille merialueille, jossa tuulennopeus pomppasi hetkellisesti myrskylukemiin. Toki tiistaita kohti tuuli voimistui edelleen, kun Ruotsissa ollut matalapaine alkoi toden teolla voimistaa laaja-alaista perusvirtausta Suomessa.



Kuva 6: Suomessa ja lähialueilla havaittu salamointi 6.-7.8.2023. Salamoiden esiintymisaika esitetty eri värein. Lähde: pohjoismainen salamanpaikannusverkko NORDLIS.

Suomen maa-alueilla vahingot painottuivat selvästi tiistaille, kun perusvirtaukseen liittyneet tuulenpuuskat aiheuttivat arviolta yli 1 000 tehtävää pelastustoimelle sekä katkoivat sähköt samanaikaisesti noin 50 000 taloudesta. Varsinaiset ukkospilviin liittyneet vahingot jäivät hyvin paikallisiksi ja määrältään vähäisiksi.


Paljon melua tyhjästä?
Kaikesta nähdystä voisi nopeasti tuomita Suomen meteorologeille punaisen tai vähintään keltaisen kortin liian aggressiivisesta rajuilmaviestinnästä. Miksi Lahja 2023 -nimisestä ennätyslitteästä pannukakusta piti nostattaa niin paljon ääntä? Ennen Lahjan-päivää tilannetta verrattiin elokuun 2010 rajuilmoihin. Oliko tämä hätäistä ja karkeasti liioiteltua puhetta vai oikeasuhtainen arvio?

Edellä esitettiin rajuilmojen ainesosiin liittynyt hauligraafi perjantain ennusteesta verrattuna ainesosailmastoon. Katsotaanpa lopuksi Jokioisten luotausten avulla, minkälaisessa ainesosamaastossa lopulta liikuimme. Vilkaistaan ensin aamu- ja iltapäiväluotausten eroja. Kuvasta nähdään, että kuudessa tunnissa alatroposfäärin kosteus lisääntyy rutkasti, mutta stabiili kerros 700 hPa:n molemmin puolin vahvistuu lämpimän advektion myötä. Lisäksi noin 850 hPa:n tasolla on toinen kehitystä estävä stabiili kerros. Iltayhdeksää kohti kosteusmäärä lähti uudelleen laskuun, minkä myötä 700 hPa:n tienoilla oleva ylempi stabiili kerros alkaa todennäköisesti toimia toisena tulppana kehitykselle. Kun etelästä ei iltapäivän ja alkuillan tunteina ollut tarjolla kehitystä avittavaa rintamavyöhykettä tai ukkospilvirykelmää, runsaiden energiamäärien kohtalona oli jäädä niin sanotusti piippuun.


Kuva 7: Jokioisten luotaukset SkewT-diagrammilla 7.8.2023 06 (vihreä) ja 12 UTC (oranssi). Nouseva mean layer -ilmapaketti paksulla oranssilla viivalla.

Käännetään katse seuraavaksi havaittujen Jokioisten luotausten ainesosiin. Alla näkyy näkyy edeltä tuttu graafi alatroposfäärin kosteudesta ja keskitroposfäärin stabiilisuudesta. Kuvaan on merkitty kaikki 7.8.2023 tehtyjen luotausten havaintopisteet. Kuvasta nähdään välittömästi, että kaikki luotaukset osuvat harvalukuiseen joukkoon diagrammin oikeassa yläkulmassa. Pelkästään kosteutta tarkkailemalla koko 50 vuoden aikasarjasta löytyy ainostaan neljä kosteampaa luotausta. Kun tarkastellaan, missä kesän 2010 Lahja- ja Sylvi-rajuilmat ovat diagrammilla, voidaan vahvistaa aiempi lausuma, että 13 vuoden takaisen elokuun rajuilmat todellakin olivat asetelmaan sopiva mittatikku. Jos verrataan toteumaa kuvaan 5, voidaan nähdä perjantaiseen ennusteeseen liittyneen täpän olleen hyvin lähellä havaittua 12 UTC luotausta.


Kuva 8: Kuten kuva 5, mutta lisättynä 7.8.2023 Jokioisten luotaushavainnot oranssein merkein. Luotausten järjestys on merkitty paksunevin viivoin alkaen sisältäen 00, 06, 09, 12, 15 ja 18 UTC luotaukset. Tilastoiduista tapauksista vuoden 2010 Lahja- ja Sylvi-rajuilmojen luotaukset merkitty erikseen.

Mielenkiinnosta loin vielä hypoteettisen luotauksen siten, että keskitroposfäärin lämpenemistä ei olisi tapahtunut, mutta rajakerroksen kosteus lisääntyisi havaitulla tavalla. Tässä tapauksessa ainoaksi esteeksi olisi jäänyt vaatimaton yläinversio 850 hPa kohdalla, ja MLCAPE-energiamäärä olisi pompannut noin 2 300 jouleen per kilogramma (0-6 km tuuliväänteen ollessa edelleen yli 20 m/s).

Katsotaan vielä lopuksi, mihin 7.8.2023 tilanne osuu USA:n ja Euroopan konvektioilmastoon liittyvillä diagrammeilla. Tätä nykyä referenssiksi mahdollisesti otettavia tutkimuksia on useita, mutta valitaan tällä kerralla mittatikuiksi Taszarek et al. (2020), Pistotnik et al. (2022) ja Battaglioli et al. (2023). Kaikissa tutkimuksissa pohjana on käytetty in situ -havaintoja vaaraa aiheuttavista ukkospilvistä, ja kyseisiä tapauksia vastaavat tiedot ilmakehän tilasta on poimittu ERA-uusanalyyseistä. Battaglioli et al. (2023) tutkivat isoja rakeita, mutta kahdessa muussa tutkimuksessa luupin alla oli myös muita lieveilmiöitä (syöksyvirtaukset ja tornadot).

Kuten kuvasta näkyy, 7.8.2023 tilanne solahtaa kaikissa kolmessa vertailussa vaaralliseen laitaan. Battaglioli et al. (2023) mukaan vastaavissa olosuhteissa on havaittu jopa yli 10 cm kokoisia rakeita. Tällä kertaa tiettävästi isoimmat rakeet satoivat Baltiassa ja olivat kooltaan 8 cm (lähde: ESWD.eu). Vertailussa Pistotnik et al. (2022) ja Taszarek et al. (2020) tekemiin selvityksiin Suomen tapaus on suorastaan jakauman järeässä äärireunassa. Jos palataan vielä takaisin kuvaan 1 ja sijoitetaan 7.8.2023 säätilanne tähän suuntaa antavaan diagrammiin, päädytään keskelle USA:ssa tyypillisiä keväisten supersolujen olosuhteita.


Kuva 9: Vaaraa aiheuttavien konvektiivisten ilmiöiden todennäköisyys CAPE-tuuliväännediagrammilla kolmesta eri tutkimuksesta, joissa meteorologisia olosuhteet on tilastoitu uusanalyysien avulla. Lisäksi oikeassa alakulmassa kuva 1, johon muiden kuvien tapaan lisätty Lahjan-päivän 2023 säätilanne keltaisella tähdellä.


Mitä tästä voi päätellä?

Edellä olevasta tiedosta voi poimia ylös seuraavat päähuomiot:

o Ukkospilvien ainesosat kohtasivat Suomen yllä 7.8.2023 harvinaisella tavalla (muun muassa kosteutta lähes ennätysmäärä).

o Ainesosat loivat ukkospilville erittäin energeettiset olot alueella, johon yhdistyi harvinaisella tavalla huomattavan voimakas tuuliväänne.

o Harvinaiset olot näkyivät korostuneella tavalla ECMWF:n parviennusteessa, joka yhdistää ukkospilvien käytettävissä olevan energiamäärän sekä tuuliväänteen. Parviennusteen jakauma oli lähes kokonaan ilmastollisen jakauman yläpuolella, mikä on sekin varsin harvinaista.

o Vastaavissa oloissa vaaraa aiheuttavia ukkospilviä esiintyy yleisesti muualla Euroopassa sekä USA:ssa, mikä on todennettu useissa tuoreissa tutkimuksissa.

o Tapahtumapäivän aikana esiintyi voimakasta lämmintä advektiota noin 3 km korkeudella, mikä toimi alempana olevan stabiilin ilmakerroksen lisäksi ukkospilvikehitystä estävänä tekijänä.

o Etelästä lähestyneen kylmän rintaman saapuminen hidastui, ja lisäksi Suomi joutui varsin syvälle helleilmamassan sisään. Tämän vuoksi ukkospilvikehitys jäi Suomen eteläpuolelle eikä meille saapunut missään vaiheessa ukkospilviä, jotka olisivat voineet lopulta toimia kehityksen käynnistäjinä. Syntyneet ukkospilvet ajautuivat Baltiasta Itämerelle ja siitä kohti Ruotsia suuntaavalle reitille.

o Kylmän rintaman saapuminen maan eteläosaan tapahtui aamulla, jolloin aurinko ei ollut “ladannut” helleilmamassan sektoriin lisää energiaa.

o Salamointi ja muut ukkospilvien lieveilmiöt koettelivat lähinnä Baltiaa ja Ruotsia sunnuntain ja maanantain aikana, joten tilanne realisoitui pääasiassa Suomen lähialueilla.

Kaiken tämän jälkeen voi kysyä, olivatko varoitukset ja vuolas rajuilmapuhe vailla perusteita? Allekirjoittaneen vahva käsitys on, että meteorologit olisivat toimineet suorastaan rikollisesti, ellei voimakkaiden rajuilmojen mahdollisuudesta olisi puhuttu mitään. Ammattikuntamme saa usein kritiikkiä ylivaroittamisesta, josta meteorologien tuleekin yleisellä tasolla kantaa huolta. Lahjan-päivän 2023 tilanne ei kuitenkaan kuulu tähän kategoriaan, ja tätä voi perustella pelkästään 7.8.2023 vallinneiden olosuhteiden äärimmäisyydellä. Potentiaali hyvin vakaviin ja laajoihin vahinkoihin oli selkeästi olemassa, minkä osoittavat tapahtumat naapurimaissa. Mikäli pahin skenaario olisi toteutunut varoitusten loistaessa poissaolollaan, meteorologeilla ei olisi ollut mitään piilopaikkaa tai mahdollisuutta argumentoida järkevällä tavalla ja oikeutetusti laimeaa varoituslinjaa. Kyseessä olisi ollut pahimman laatuinen epäonnistuminen ennustetyössä ja vieläpä varautumisen näkökulmasta kaikkein haastavimpien sääilmiöiden moukaroidassa suurta osaa maasta.

Suomessa varaudutaan monenlaisten riskien realisoitumiseen, ja sää on kiistämättä yksi näistä. Kaikissa riskeissä on sisäänrakennettuna epävarmuus, jonka kanssa meidän on pakko elää. Lopulta ainoa, mikä merkitsee on se, että yhteiskunnan turvallisuuskriittiset toimijat varautuvat riskeihin oikeasuhtaisesti ja pyrkivät pitämään kriittiset perustoiminnot yllä oli häiriölähde mikä tahansa. Harmi ohi menneestä tai toteutumattomasta rajuilmakokemuksesta tuntui kaikuvan Lahjan-päivän keskusteluissa media-avaruudessa. Ehkä moni kuitenkin ottaa vastaan tämän kokemuksen enemmin kuin menetetyn metsäpalstan, taistelun sähkökatkojen tai vaikkapa rajuilmavahinkojen korvausten hakemisen kanssa.

Viitteet

Byers, H. R., and Braham, R. R., Jr., “Thunderstorm Structure and Circulation.” J. Meteor., 5: 71–86 (1948).

Doswell, C. A. I. I. I., Brooks H. E. , and Maddox R. A. , 1996: Flash flood forecasting: An ingredients-based methodology. Wea. Forecasting, 11 , 560–581.

Taszarek, M., J. T. Allen, T. Púčik, K. A. Hoogewind, and H. E. Brooks, 2020: Severe Convective Storms across Europe and the United States. Part II: ERA5 Environments Associated with Lightning, Large Hail, Severe Wind, and Tornadoes. J. Climate, 33, 10263–10286, https://doi.org/10.1175/JCLI-D-20-0346.1.

Pistotnik G., P. Groenemeijer, K. Riemann-Campe, and T. Kühne, 2022: STEPCLIM: Severe Thunderstorm Evaluation and Predictability in Climate Models. Preprints, 26th Conference on Severe Local Storms, Nashville TN, American Meteorological Society.

Weisman, M. L., and J. B. Klemp, 1982: The dependence of numerically simulated convective storms on vertical wind shear and buoyancy. Mon. Wea. Rev., 110, 504–520.


Weisman, M. L., Klemp, J. B., 1984: The structure and classification of numerically simulated convective storms in directionally varying wind shear.Mon. Wea. Rev.,112, 2479–2498.

 

Read 1410 times Last modified on Thursday, 10 August 2023 16:25
More in this category: « Merikarvian lumitykki